Se oli torstai, kun Venla soitti mulle koulun jälkeen. Se kysy oonko kuullu juttua, ja mä vastasin en koska olin ollu kokopäivän kotona kipeenä. Venla kerto sen, se sano et meijjän koulusta on kuollu yks tyttö, Marja. Oon tuntenu Marjan ala-asteelta tänne asti, oltiin vieläkin hyviä kavereita. En oikein uskonu Venlaa, koska toi tuli niin puskista ja tuntu ihan mahottomalta. Soitin mun toiselle kaverille ja se sano et se oli totta. Olin varmaan aika shokissa koska tuijotin vaan hetken eteenpäin, sit menin eteiseen ja kerroin äitille. Sillon itkin ekaa kertaa kun halattiin kauan.
Mut ei se ollu viimenen kerta. Seuraava päivä koulussa ei ollu mikään kauheen ilonen päivä, joka puolella oli itkeviä ihmisiä ja surullinen fiilis. Facebook täynnä rip kirjotuksia. Tiiän, etten ikinä tuu unohtaan tätä mahtavaa ihmistä♥ Monta kertaa haluun vaan itkee ja halata, tuntee jonkun mun lähellä.
Muistan viel maanantaina kun puhuin ja nauroin sen kanssa. Ja sillon kun oltiin pieniä ala-asteella, meillä oli pehmolelut ja kiusattiin niillä aina poikia. Ja tietenkin muistan kuinka aina yhes ihkutettiin Vampyyripäiväkirjoja.
En vaan olis ikinä uskonu, et mun lähipiirissä voi tapahtua jotai tällästä. En vieläkään oikein oo tajunnu kunnolla et Marja on poissa, se oli aina niin ilonen ja puhelias. Mut niin tapahtu. Ja en voi edes kuvitella miltä Marjan perheestä ja parhaista ystävistä tuntuu. Voimia niin paljon♥
Mut ihmiset muistakaa, pitäkää se mielessä et on aina joku ihminen, jolle oot ihan korvaamattoman tärkee. Ei sitä voi muulla tavalla sanoo, et sua rakastetaan.
